TEESIT

”Mitään kamppailun osa-aluetta ei väheksytä eikä akrobatiaa harrasteta”

”Voittajaa ei korosteta eikä hävinnyttä aliarvioida, vaan turhan egoilun sijaan kaikki energia keskitetään taisteluun omaa tahtoheikkoutta vastaan”

”Harjoittelun pitää olla fyysistä mutta toteutua rennossa ilmapiirissä”

”Harjoittelijalle juurrutetaan heti alusta alkaen kyky soveltaa tekniikkaa”

”Oppiminen tapahtuu vain runsaiden ja hikisten toistomäärien kautta”

MITÄ MilFight ON?

MilFight on aikuisille suunnattu järjestelmä, jonka tavoitteena on fyysisen kunnon kohentaminen kamppailun avulla. Järjestelmä on syntynyt puhtaasti ”itsekkäistä” perusteista. Missään vaiheessa ei todeta, että jotakin tekniikkaa tai toteutustapaa ei voi tehdä, koska se ”ei kuulu systeemiin”. MilFight-harjoittelu on juuri sitä, mitä itsekin haluan tehdä. Mitään itsepuolustuksen, kamppailun tai voimankäytön osa-aluetta ei väheksytä. Lajissa yhdistyy modernilla tavalla perinteiset tekniikat.

HISTORIA

Syntyhistoriaan on vaikuttanut olennaisesti puolustusvoimissa 80-luvulla kehittynyt uusimuotoinen sotilaspoliisitoiminta, jossa olin aktiivisesti mukana. Tällöin tutkittiin erilaisia kamppailu- ja voimankäyttötekniikoita sekä sotilas- että viranomaispuolelta. Prosessi jatkui myös alullepanemani Vaasan Sotilaspoliisikilta ry:n voimankäyttöharjoituksissa 90-luvulla.  Totesin tuolloin, että lajirunsaudesta huolimatta oli olemassa tarve juuri tämänkaltaiselle kamppailutoiminnalle.

Lajitekniikan kehittymiseen on vaikuttanut useat kamppailulajit, joita olen harjoittanut seitsemänkymmentäluvun puolivälistä saakka. Harkintani mukaan olen valinnut toimivat tekniikat tai taisteluajatuksen kyseisistä lajeista. Järjestelmän kehittyminen on jatkuva ja päättymätön prosessi. Siksi ylläpidän nousujohteisuuden osallistumalla säännöllisesti eri ohjaajien pitämille leireille. Nämä vaikutteet näkyvät välittömästi harjoitussalillamme.

”SOTURIETIIKKA”

Harjoitussalilla vallitsee rento tunnelma. Kaikki harjoittelijat ovat tasa-arvoisia. Erot tulevat esiin ainoastaan harjoitteluaktiivisuuden myötä teknisenä osaamisena. Tämän perusteella syntyy luonnollinen keskinäinen kunnioitus toisen osaamista kohtaan. On muistettava, että ”jokaisella hevosella on kengittäjänsä”. Tekniikat tehdään tosissaan loppuun saakka mutta missään vaiheessa ei saa tulla tilannetta, että harjoittelu muuttuu egokamppailuksi. Tällaisille ihmistyypeille MilFight´ssa ei ole sijaa.

Harjoiteltaessa ei voittajaa korosteta eikä häviäjää aliarvioida. Kaiken harjoitteluenergian tulee kohdistua keskinäisen kehittymisen varmistamiseen ja yksilötasolla taisteluun omaa tahtoheikkoutta vastaan. Kukin pari analysoi omaa tekemistään ja luovuttaminen tapahtuu vasta silloin, kun tilanteesta ei ole mitään poispääsyä tai lopputuloksena saattaa olla loukkaantuminen. Kehittyminen tapahtuu henkiselläkin tasolla, kun kohdataan fyysiset rajat. Tällaiseen taisteluun harjoittelijoita kannustetaan!

HARJOITTELU

Harjoituksissa eriytetään kamppailu, itsepuolustus ja voimankäyttö. Kamppailu on urheilutyppistä ja suojavarustein tapahtuvaa, itsepuolustuksessa tilanteesta pyritään aina pois ja voimankäytössä lopputuloksena pitää olla tilanteen kontrolli saamalla hyökkääjä hallintaan. Ulkoisesti nämä muistuttavat toisiaan mutta taktiset erot ovat selkeät. Opetukseen kuuluu tekniikan ohella aina toimintataktiikka.  

Harjoittelemme pysty- ja mattotekniikoiden ohella myös aseellista ja lyömäasetta vastaan tapahtuva toimintaa. Oli kyseessä sitten kamppailu, voimankäyttö tai itsepuolustus, ei tilanne noudata etukäteen sovittua kaavaa. On kyettävä mukauttamaan oma tekniikka vastustajan tai hyökkääjän alati muuttuvan  toiminnan mukaan. Vaatimus johtaa siihen, että kyky soveltaa omaksuttua tekniikkaa kuuluu alusta alkaen jokaiseen harjoituskertaan.

Ihminen oppii, jos  toistokertoja tehdään riittävästi eikä yksittäisellä kerralla tule liian paljoa omaksuttavaa. MilFight ei ole temppukokoelma vaan yhdistelmä suoraviivaisista tekniikoista. Toimivuus varmistetaan sillä, että harjoitellaan vain sellaisia tekniikoita, joita kyetään tekemään täydellä teholla. Tositilanteessa mikään muu ei anna selviytymisen mahdollisuuksia. Tekniikoita ei kyetä hermottamaan liikeratoihin toimiviksi, ellei vastustaja laita välillä tosissaan vastaan. Vasta tuolloin on mahdollisuus selvittää, mikä toimii itselle ja mikä sysätään ”romukoppaan”. Tämä tapahtuu tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun perussuoritus hallitaan. MilFight´ssa opetetaan aina liike ja sen vastaliike. Tämä on päättymätön toimintaketju, jolloin oppiminen on jatkuvaa.

YKSITTÄISEN HARJOITUS

Harjoitus jakaantuu lämmittely-, tekniikka-, hermotus-, sovellus-, ottelu- ja palautusvaiheisiin. Alkulämmittely tehdään aina huolellisesti, jolloin kylmiltään ei toteuteta repivää lihaskuntojumppaa. Kun lämmittely tukee kunkin harjoituksen painopistettä, keho ja mieli valmistetaan harjoitusta varten. Harjoittelutempo on nousujohteinen ja paljon toistoja sisältävä.

Tekniikkaharjoitusjakso on intervallityyppinen ja työvaihe kestää yhdestä viiteen minuuttiin. Tätä seuraava palauttavavaihe, jossa todetaan havainnot ja tarkennetaan seuraava vaihe. Näitä toteutetaan kahdesta kolmeen, jonka jälkeen sarjaan liitetään seuraava sovellus. Sovellukset rakentuvat aina edellisten suoritusten pohjalle. Näin vältetään se, ettei harjoittelija väsyessään joudu koko ajan miettimään liikaa uutta, vaan opittu muuttuu rutiiniksi mahdollisimman pian.

Pariharjoittelussa tekniikan toimivuus pyritään kiistämään velvoittamalla vastapuoli hyökkäämään sopivalla hetkellä. Toiminta päättyy siihen, että jompikumpi osapuolista on tilanteen ratkaisija. Olennaista on kokea, mihin harjoittelijoiden osaamisella yllettiin. Mikäli jokin tekniikka ei tunnu toimivan, tutkitaan ongelma ja etsitään siihen ratkaisu.

Samalla kerralla ei opetella liian montaa tekniikkaa. Mutta opittuun liitetään vastaliike ja suoritus testataan vastustajan laittaessa vastaan. Tällöin joudutaan reagoimaan yllättäviin tilanteisiin, joihin harjoitusten myötä saadaan ”ratkaisun  avaimia” lisää. Ilman pystyssä tai matossa tapahtuvaa ottelutyyppistä harjoittelua, jää tekniikoiden toimivuus myytiksi. Voimatekniikat täydellä voimalla tehdään isku- ja potkutyynyihin. Jokaisella edistyneellä harjoittelijalla on vastuu paristaan, tasoerojen ollessa kyseessä ketään ei vedetä ”surutta turpaan”.  

Maitohapon kertyminen lihaksiin pyritään eliminoimaan rauhallisilla pitkäkestoisilla venytyksillä, korostaen kuitenkin omaehtoisen venyttelyn tärkeyttä pari tuntia treenin jälkeen. Ennen riviin siirtymistä toteutetaan seisaaltaan rauhallinen “mielen tyhjennys” ulos- ja sisäänhengittäen. Tavoitteena on jättää hektinen salikamppailu ja saavuttaa “yhteiskuntakelpoisuus”.  

Harjoituksen päättyessä jokainen kättelee toisensa. Harjoittelupaidan tulee olla läpimärkä, mutta harjoittelijan työkykyinen seuraavana aamuna.

TEKNIIKAT

Perustekniikat pohjautuvat karaten, judon, taekwondon, potkunyrkkeilyn, ju-jutsun, budotaijutsun, kalin, escriman, kyusho-jitsun, taijin sekä aikidon liikkeisiin. Kyseessä ei ole lajien sekamelska vaan yksittäisten toimivien tekniikoiden poiminta edelleen kehitettäväksi. Perustana olevat liikkeet ovat kehittyneet satojen vuosien aikana  mutta tapa miten niitä yhdistellään perustuu henkilökohtaiseen näkemykseen.

Tekniikat juurrutetaan runsailla toistokerroilla kamppailukokemusta omaamattomillekin. Lähtökohtana on opetella hyökkäyksen hallinta, jossa puolustajan ja hyökkääjän roolit vaihtuvat koko ajan. Kamppailu maassa on korostunutta, koska maahan joutuu hyväksyi sen tai ei: oma tekniikka ei toimi, vastustaja on vahvempi, kaadutaan jne.

Harjoittelussa korostuu periksiantamattomuus mutta turvallisuus kulkee kaiken toiminnan yläpuolella. Siinä vaiheessa, kun harjoittelijakumppani saa tehdyksi tekniikan, mistä ei ole poispääsyä, korostuu luovuttaminen. Tämä on yhtä välttämätöntä kuin laskuvarjohyppääjälle varjon käyttö, jota ilman ensimmäinen hyppy jää viimeiseksi. Tutkitaan siis, mistä epäonnistuminen johtui ja pyritään korjaamaan omaa toimintaa yhä tehokkaammaksi todellisuutta ajatellen. Henkilökohtainen kehitys jatkuu vain, mikäli ymmärtää korjata häviöön johtaneet syyt ja hakemalla siihen toimivampi ratkaisu.     

TASOKOKEET

MilFight sisältää 13 tasoa kattaen otteista vapautumiset, peruslyönnit, heitot, maahanviennit, potkut, käsilukot, lyömäasetorjunnat sekä pysty- ja matto-ottelut. Osaaminen mitataan tasokokeilla ja hyväksytyn suorituksen jälkeen merkkiä kannetaan harjoituspaidan hihassa. Kuviona on nyrkki salamapohjalla. Nyrkki symboloi sitkeyttä ja salama tehoa, värin ilmaistessa tason. Seisemän perustason väritys on keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea, harmaa ja punainen. Näitä tasoja voidaan suorittaa kurssien syys- ja kevätjaksojen jälkeen, edellyttäen harjoituksiin osallistumismäärien täyttymistä.  

Väritasojen jälkeen on hopea- ja kultamerkit, kutakin kolme erilaista. Nuolen väri muuttuu näissä tasoissa punaisesta hopean kautta kultaan. Kuuteen viimeiseen tasoon osallistumisen edellytyksenä on vuosien mittainen harjoittelu. Näihin osallistuminen tapahtuu sitten, kun henkilö on osoittanut harkintani mukaan riittävää osaamista. Perustekniikat ja niiden soveltaminen opitaan perustasoilla ja viimeisissä osaaminen testataan useampaa hyökkääjää vastaan.

LOPUKSI

Harjoittelijat ovat salilla tasa-arvoisia mutta keskinäinen kunnioitus syntyy automaattisesti harjoitteluaktiivisuuden myötä teknisenä etevämmyytenä; "Fit to fight!"